Sanotaan, että teot merkitsevät enemmän kuin sanat. Sanotaan, että tehtyä ei saa tekemättömäksi. Entäpä jos meillä olisi kuitenkin takaovi, mahdollisuus ymmärtää jos toisen teot eivät ole tarkoitettuja. Mahdollisuus antaa anteeksi.
Puhuessamme suomalaisista, tulee mieleemme aina stereotypia siitä, kuinka me emme puhu emmekä kerro. Paikkansa pitävä väite, sanoisin. Seuraavana ajattelemme, että suomalaisuudessa tekojen merkitys on sanoja suurempi. Miksi siis puhua? Kansakuntamme voima ja kirous, sillä entäpä jos tekomme eivät heijastakkaan ajatuksiamme? Entä jos tekomme ovat seurausta jostain meitä suuremmasta, jostain hallitsemattomasta. Ihmismieli. Kuinka me koskaan voisimme tulkita sitä haluamallamme tavalla.
Olen lyhyen elämäni aikana saanut ja joutunut kokemaan monen ystäväni ylä- ja alamäet. Ja asian kokeminen tällaisissa tapauksissa tarkoittaa vain sitä, otetaanko viikonloppuna iloon vai suruun. Tapamme käsitellä tällaisia vaikeita asioita on hyvin yksiselitteinen; kun masentaa, on lupa unohtaa. Ja ympäristömme olettaa sen toimivan. Jokainen kerta. Mutta miten toimitaan silloin, kun unohtaminen ei olekaan avain; entäpä jos alamäki on aiheutettu unohtamalla?
Tällaisissa tapauksissa, kun ongelmat eivät enää huku, unohdetaan ongelman omannut. Tai paremminkin tehdään ihmisestä ongelma. Onko koskaan elämäänne kuulunut ihminen, joka ei ole kuin muut. Joku, joka saattaa kerta toisensa jälkeen myöhästyä tai olla saapumatta paikalle lainkaan. Jonka aikaansaamattomuutta ympärillä paheksutaan ja jota kerta toisensa jälkeen nimetään elämässään epäonnistuneeksi. Me kutsumme yksissätuumin tällaista ihmistä laiskaksi. Onko laiskuus kuitenkaan niin yksiselitteistä?
Käsitykseni laiskuudesta on seuraavanlainen; peset värilliset vaatteet samanaikaisesti valkoisten kanssa, sillä et jaksa lajitella. Ihmiselle tyypillinen ominaisuus, jossa yritämme päästä helpoimmalla asioissa, jotka eivät ole elämässämme merkityksellisiä. Entäpä sitten tilanne, jossa opiskelija tai työntekijä on laiska? Eikö tulevaisuutemme rakentaminen yhdessä itsemme kehittämisen ja hengissä pysymisen kanssa ole elämässämme merkityksellistä? Emmekö silloin siis luontaisesti tee niin paljon töitä selviytymisemme eteen, kuin tarve vaatii? Mielestäni toimimme juuri niin. Teemme työtä, jotta saisimme pidettyä lapsemme hengissä. Opiskelemme, jotta voisimme tehdä sitä työtä, mitä haluamme. Tällaisissa asioissa ihmiset eivät ole perusluonteeltaan laiskoja. Mutta entäpä ne, jotka kuitenkin käyttäytyvät niin?
Laiskuus ei aina johdu siitä, ettei ihmistä kiinnosta. Usein laiskuus saattaa johtua siitä, ettei ihminen pysty. Mutta emmehän me sitä kerro, että olemme heikkoja. Tietenkään. Mutta entä kun heikkous iskee ihmiseen niin, ettei hän enää kykene astumaan ovestaan ulos leuka pystyssä kuten ennen? Entä jos toinen ei saa iltaisin nukuttua kaikkien niiden asioiden vuoksi, joita hän viikonloppuisin yrittää unohtaa? Entä jos unettomuus ja itsetunto alkavat aiheuttaa epäonnistumisia ja itsetunnon hidasta heikkenemistä? Ihminen jää yksin. Sillä ensimmäisen myöhästymisesi jälkeen olet huonokäytöksinen ja laiska. Toisen myöhästymisen jälkeen sinulla on asenneongelma. Kolmannen jälkeen sinua saatetaan jo halveksia. Ja mitä tämä tekee ihmiselle, joka on voimaton omien ongelmiensa kanssa? Ehkä asioista kertominen työyhteisössä tai luokan edessä helpottaisi, mutta todennäköisemmin ihminen vain leimataan kaiken muun lisäksi vielä selittäjäksikin. Esimerkillinen tilanne; ihminen on yksin ja syrjäytyy, sillä vaikka hän itse tietääkin, että ongelmat eivät johdu hänestä, niiden seurausten kärsijä hänestä silti tulee. Ja eikö tällaisissa tilanteissa ongelmilla ole tapana myös lisääntyä?
Kun ihminen unettomuuden ja masennuksen takia epäonnistuttuaan leimataan laiskaksi, alkaa usein takaiskujen kierre. Pian unettomuus saa aivan uuden ulottuvuuden, kun vanhojen asioiden lisäksi mielessä pyörii myös uudet epäonnistumiset. Ja samaan aikaan ympäristö katsoo ihmistä yhä vain enemmän halveksuen, sillä hän on laiska ja aikaansaamaton, yhteiskuntaan sopimaton. Lopputilikin saattaa olla lähellä. Kela alkaa perimään mahdollisia tukia takaisin, sillä opintopisteitä ei kerrykään suunnitellusti. Yrittäköön kuka tahansa saada unta vastaavassa tilanteessa. Jokainen varmasti tietää, miten tarina lopulta päättyy. Unohdetaan.
Tahtoisinkin tuoda esille ajatuksen siitä, miten ihmisen laiskuuteen pitäisi puuttua myös ulkopuolelta. Jos laiskuus ilmenee pyykkien tai tiskien ulkopuolella, asioissa joita ihminen pitää elämässään tärkeänä, on syy jossain muualla kuin laiskuudessa. Jokin saa ihmisen menemään sieltä mistä aita on matalin, sillä hänellä ei enää ole voimia parempaan. Joten, kun ystävänne tai työtoverinne seuraavan kerran on myöhässä eikä hänestä hehku eilisen illan hauskanpito, vaan huolet ja itseinho, on aika miettiä miksi. Antamalla anteeksi sen että toinen on heikko, antaa toiselle syyn olla vahvempi. Kun kukaan ei tuomitse, ei tämä laiskakaan vaivu itseinhoon ja hanki itselleen uusia murheita. Autetaan toisemme eroon mahdollisesta laiskistumisesta ja ollaan rehellisesti heikkoja. Puhutaan ja kerrotaan. Autetaan ja ymmärretään. Kukaan meistä ei tarkoituksella syrjäydy joten ei myöskään laiteta ketään tarkoituksella syrjään.
Puhuessamme suomalaisista, tulee mieleemme aina stereotypia siitä, kuinka me emme puhu emmekä kerro. Paikkansa pitävä väite, sanoisin. Seuraavana ajattelemme, että suomalaisuudessa tekojen merkitys on sanoja suurempi. Miksi siis puhua? Kansakuntamme voima ja kirous, sillä entäpä jos tekomme eivät heijastakkaan ajatuksiamme? Entä jos tekomme ovat seurausta jostain meitä suuremmasta, jostain hallitsemattomasta. Ihmismieli. Kuinka me koskaan voisimme tulkita sitä haluamallamme tavalla.
Olen lyhyen elämäni aikana saanut ja joutunut kokemaan monen ystäväni ylä- ja alamäet. Ja asian kokeminen tällaisissa tapauksissa tarkoittaa vain sitä, otetaanko viikonloppuna iloon vai suruun. Tapamme käsitellä tällaisia vaikeita asioita on hyvin yksiselitteinen; kun masentaa, on lupa unohtaa. Ja ympäristömme olettaa sen toimivan. Jokainen kerta. Mutta miten toimitaan silloin, kun unohtaminen ei olekaan avain; entäpä jos alamäki on aiheutettu unohtamalla?
Tällaisissa tapauksissa, kun ongelmat eivät enää huku, unohdetaan ongelman omannut. Tai paremminkin tehdään ihmisestä ongelma. Onko koskaan elämäänne kuulunut ihminen, joka ei ole kuin muut. Joku, joka saattaa kerta toisensa jälkeen myöhästyä tai olla saapumatta paikalle lainkaan. Jonka aikaansaamattomuutta ympärillä paheksutaan ja jota kerta toisensa jälkeen nimetään elämässään epäonnistuneeksi. Me kutsumme yksissätuumin tällaista ihmistä laiskaksi. Onko laiskuus kuitenkaan niin yksiselitteistä?
Käsitykseni laiskuudesta on seuraavanlainen; peset värilliset vaatteet samanaikaisesti valkoisten kanssa, sillä et jaksa lajitella. Ihmiselle tyypillinen ominaisuus, jossa yritämme päästä helpoimmalla asioissa, jotka eivät ole elämässämme merkityksellisiä. Entäpä sitten tilanne, jossa opiskelija tai työntekijä on laiska? Eikö tulevaisuutemme rakentaminen yhdessä itsemme kehittämisen ja hengissä pysymisen kanssa ole elämässämme merkityksellistä? Emmekö silloin siis luontaisesti tee niin paljon töitä selviytymisemme eteen, kuin tarve vaatii? Mielestäni toimimme juuri niin. Teemme työtä, jotta saisimme pidettyä lapsemme hengissä. Opiskelemme, jotta voisimme tehdä sitä työtä, mitä haluamme. Tällaisissa asioissa ihmiset eivät ole perusluonteeltaan laiskoja. Mutta entäpä ne, jotka kuitenkin käyttäytyvät niin?
Laiskuus ei aina johdu siitä, ettei ihmistä kiinnosta. Usein laiskuus saattaa johtua siitä, ettei ihminen pysty. Mutta emmehän me sitä kerro, että olemme heikkoja. Tietenkään. Mutta entä kun heikkous iskee ihmiseen niin, ettei hän enää kykene astumaan ovestaan ulos leuka pystyssä kuten ennen? Entä jos toinen ei saa iltaisin nukuttua kaikkien niiden asioiden vuoksi, joita hän viikonloppuisin yrittää unohtaa? Entä jos unettomuus ja itsetunto alkavat aiheuttaa epäonnistumisia ja itsetunnon hidasta heikkenemistä? Ihminen jää yksin. Sillä ensimmäisen myöhästymisesi jälkeen olet huonokäytöksinen ja laiska. Toisen myöhästymisen jälkeen sinulla on asenneongelma. Kolmannen jälkeen sinua saatetaan jo halveksia. Ja mitä tämä tekee ihmiselle, joka on voimaton omien ongelmiensa kanssa? Ehkä asioista kertominen työyhteisössä tai luokan edessä helpottaisi, mutta todennäköisemmin ihminen vain leimataan kaiken muun lisäksi vielä selittäjäksikin. Esimerkillinen tilanne; ihminen on yksin ja syrjäytyy, sillä vaikka hän itse tietääkin, että ongelmat eivät johdu hänestä, niiden seurausten kärsijä hänestä silti tulee. Ja eikö tällaisissa tilanteissa ongelmilla ole tapana myös lisääntyä?
Kun ihminen unettomuuden ja masennuksen takia epäonnistuttuaan leimataan laiskaksi, alkaa usein takaiskujen kierre. Pian unettomuus saa aivan uuden ulottuvuuden, kun vanhojen asioiden lisäksi mielessä pyörii myös uudet epäonnistumiset. Ja samaan aikaan ympäristö katsoo ihmistä yhä vain enemmän halveksuen, sillä hän on laiska ja aikaansaamaton, yhteiskuntaan sopimaton. Lopputilikin saattaa olla lähellä. Kela alkaa perimään mahdollisia tukia takaisin, sillä opintopisteitä ei kerrykään suunnitellusti. Yrittäköön kuka tahansa saada unta vastaavassa tilanteessa. Jokainen varmasti tietää, miten tarina lopulta päättyy. Unohdetaan.
Tahtoisinkin tuoda esille ajatuksen siitä, miten ihmisen laiskuuteen pitäisi puuttua myös ulkopuolelta. Jos laiskuus ilmenee pyykkien tai tiskien ulkopuolella, asioissa joita ihminen pitää elämässään tärkeänä, on syy jossain muualla kuin laiskuudessa. Jokin saa ihmisen menemään sieltä mistä aita on matalin, sillä hänellä ei enää ole voimia parempaan. Joten, kun ystävänne tai työtoverinne seuraavan kerran on myöhässä eikä hänestä hehku eilisen illan hauskanpito, vaan huolet ja itseinho, on aika miettiä miksi. Antamalla anteeksi sen että toinen on heikko, antaa toiselle syyn olla vahvempi. Kun kukaan ei tuomitse, ei tämä laiskakaan vaivu itseinhoon ja hanki itselleen uusia murheita. Autetaan toisemme eroon mahdollisesta laiskistumisesta ja ollaan rehellisesti heikkoja. Puhutaan ja kerrotaan. Autetaan ja ymmärretään. Kukaan meistä ei tarkoituksella syrjäydy joten ei myöskään laiteta ketään tarkoituksella syrjään.
Kommentit
Lähetä kommentti